"Herra, aseta vartio suulleni, pane vahva ovi huulilleni.
Älä anna minun sydämeni hairahtua puhumaan pahaa, älä anna minun etsiä tekosyitä synneilleni yhdessä lainrikkojien kanssa.
Minä en liittoudu heidän valittujensa kanssa.
Vanhurskas ojentaa minua lempeästi ja nuhtelee minua, mutta syntisen öljy älköön voidelko päätäni.
Vielä myös rukoukseni on saava ihmisten hyväksynnän.
Heidän tuomarinsa saivat surmansa lähellä kalliota.
Vielä he kuuntelevat minua, sillä puheeni on lempeää.
Niin kuin savi maassa murenee, niin ovat meidän luumme hajallaan tuonelan portilla.
Sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat. Sinuun minä panen toivoni.
Älä vie minulta henkeäni! Varjele minut paulalta, jonka he minulle virittävät, niiden ansoilta, jotka rikkovat lakia.
Langetkoot syntiset verkkoon, jonka hän heittää heidän ympärilleen.
Minä olen yksin. Tämän jälkeen minä katoan.
Minä huudan ääneeni Herraa, ääneeni anelen Herraa.
Minä vuodatan pyyntöni hänen eteensä, minä kerron hänen edessään ahdistukseni.
Kun henkeni minusta jo loppuu, sinä tiedät polkuni.
Tälle tielle, jota kuljen, he virittävät minulle ansan.
Minä katson oikealle puolelleni ja havaitsen, ettei ole ketään, joka tunnistaisi minut.
Minä en voi enää paeta, eikä kukaan piittaa sielustani.
Herra, sinua minä huudan avukseni, minä sanon: Sinä olet toivoni, minun osani elävien maassa.
Tarkkaa minun pyyntöäni, sillä jouduin syvästi nöyrtymään.
Vapauta minut vainoojistani, sillä he käyvät minua voimakkaammiksi.
Vie sieluni pois vankilasta, niin saan ylistää sinun nimeäsi.
Vanhurskaat odottavat minua, kunnes palkitset minut."