Khalkedonialaisten eli ortodoksien ja ei-khalkedonialaisten eli orientaaliortodoksisten kristittyjen eriytyminen
Vastoin yleistä uskomusta, ensimmäinen skisma ei tapahtunut silloin, kun katolilainen kirkko eriytyi ortodoksisesta kirkosta suuressa skismassa vuonna 1054. Todellisuudessa, orientaalisista ortodokseista tuli Rooman valtionkirkon kanssa erillinen tunnustuskunta vuonna 451 pidetyn Khalkedonin kirkolliskokouksen myötä. Orientaaliortodokseja syytettiin monofysitismistä, joka on oppi, jossa uskotaan, että Kristuksella ei ole kahta luontoa eli inhimmillistä ja jumalallista luontoa, vaan hän on ainoastaan jumalallinen ja hänen ihmisyytensä on vain näennäistä.
Historiallinen vastanäkemys oli nestoriolaisuus, joka tuomittiin harhaopiksi, joten myöhemmin vastanäkemykseksi tuli khalkedonialainen kaksiluonto-oppi joka vallitsee tänäkin päivänä ortodoksisessa teologiassa. Erot nestoriolaisuudessa ja khalkedonialaisessa kaksiluonto-opissa ovat siinä, että Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios näki, että Kristuksessa on kaksi erillistä persoonaa eli jumalallinen ja inhimmillinen ja Jeesus olisi ollut myös syntyjään ihminen, mutta Jumala olisi asettunut häneen asumaan. Tämän takia arkkipiispa Nestorios näki, että Neitsyt Mariasta ei voida käyttää nimitystä Jumalansynnyttäjä. Khalkedonialaisessa kaksiluonto-opissa ajatellaan, että Kristus on samaan aikaan ihminen että Jumala. Hän on yksi persoona, jolla on kaksi luontoa. Nestoriolaisuus tuomittiin khalkedonialaisten kaksiluonto-opin kannattajien eli ortodoksien keskuudessa harhaopiksi vuonna 431 Efesoksen konsiilissa.
Lähteet:
1. Pihkala, Juha: ”3. Kolminaisuusoppi ja kristologia”, Johdatus varhaisen kirkon teologiaan, s. 185–198. (Theologia systematica) Helsinki: Kirjapaja, 2005. ISBN 951-607-227-5