Kuule, Isä taivaan, pyyntö tää:
Auta, ettei kukaan yksin jää.
Katso, Isä, lasta kärsivää.
"Siunaa koko maailmaa,
siunaa koko maailmaa."
Näet, Isä taivaan, lapsen sen,
joka kääntyy puolees rukoillen:
Anna leipä jokapäiväinen.
Ethän, Isä taivaan, unohda
lapsiasi sodan jaloissa.
Rauha anna, viha sammuta.
Varjele ja siunaa Afrikkaa,
Amerikan maita, Eurooppaa,
Australiaa, suurta Aasiaa.
Tää virsi on edustanut mulle sitä hienoa aikaa, joka on ohi, eikä enää ikinä tule takaisin, valitettavasti. Joo, muistan sen ajan kun ei ollut mitään typeriä kulttuurisotia Suvivirren ja kevätjuhlien luterilaisten jumalanpalvelusten ympärillä et siis, me kaikki kokoonnuttiin kirkkokuntaan ja uskontokuntaan katsomatta kuuntelemaan helluntalaisseurakuntalaisten esittämiä luterilaisia virsiä Viialan koulussa liikuntahallin aamunavauksessa. Meillä oli myös ruokarukous joka lausuttiin aina ennen ruokailua, "Siunaa Jeesus ruokamme, Aamen. Hyvää ruokahalua kaikille." Syy tietysti oli se että meidän rehtori oli helluntalaistaustainen kristillisdemokraatti, mutta kyllä siinä 2000-luvun puolivälistä 2010-luvun puoliväliin se oli täällä ainakin ihan normaalia, että kristilliset arvot sidottiin osaksi sitä pedagogiikkaa, koska kristilliset arvot nyt kiistatta edustaa kestäviä arvoja. En tiedä että millaista Viialan koulussa sitten alkoi olemaan viimeisinä vuosina kun pääsin sieltä 2016, mutta tavallaan se koulu oli juuri sellainen mitä nykypäivän arkiateismia rummuttavat juuri vihaavat, niin en ihmettele yhtään että miksi kristillisten opistojen suosio on kasvanut, jos ei kristillistä arvomaailmaa saa opettaa lapsille.
Tässä virressä tiivistyy se ajan henki mitä ikävöin todella paljon. Siihen aikaan kristityt olivat oikeasti kristittyjä, et vaikka isänmaasta välitettiin ja "Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä" kuten Raamatun Sananlaskuissa sanotaan, niin ei riittänyt että pyrittiin tekemään asioista kestäviä paikallisesti, vaan sitä haluttiin ulottaa koko maailmaan. Me oltiin oikeasti globalisteja, maailmankansalaisia. Muistan myös sen, kun käytiin yhteiskuntaopin tunnilla Inkeroisten Helluntaiseurakunnan tiloissa, missä oli sellainen lautapeli, jossa opetetaan että miksi kehitysmaissa sosiaalinen liikkuvuus on olematonta. Siinä lautapelissä pyrittiin parantamaan omaa asemaa, mutta sitten siinä lautapelissä tulee paljon sellaisia esteitä, jotka realistisesti estävät sosiaalisen liikkuvuuden.
Onhan toki Suomen ortodoksisessa kirkossa Filantropia ry joka tekee toimintaa kriisialueilla, mutta se perusasenne nykykristityllä on luokkaa "minä minä" ja ei haluta lahjoittaa edes kymmentä euroa vainotuille kristityille. Ei haluta lahjoittaa Pipliaseuralle rahaa, jotta Raamattua saisi käännettyä harvinaisille kielille ja kristilliset arvot leviäisivät globaalisti.