Lähde

katoin elokuvan "(500) days of summer" ja mietiskelin koko elokuvan et lol mitä vittuu päähenkilö näki siin naisessa. persoonallisuudessa ei oo mitää substanssia ja wow se kuuntelee the smithsiä. jos oisin ollu päähenkilö niin olisin unohtanut koko homman jo siit lähtien kun se nainen ei voi suoraa kertoo et mitä se haluu, mutta etenkin viimeistään sen baaritappelun jälkeen. tietysti elokuva sijoittuu 2000-luvun loppupuolelle ja siihen aikaan sosiaalinen media oli undergroundia jonka myötä ei tiedetty paremmasta, niin on ihan ymmärrettävää et guys were so fucking desperate. varmaa siit naisestaki aattelee et joo toki, jos on eroperheen daddy issues niin se heijastuu parinvalintaan. mut jotenki mun femcel-aivoilla en vaa kässää et miks ei vaa sano niit asioit suoraa et "moro moi mul on daddy issues enkä haluu et sä oot vähä niinku mun iskä ja haluut et meiän perhedynamiikka ois sama ku siin ikea-kohtaukses" ja sit jos jätkä on sillee lol ei kinee oo mun tiskikone nii sit se ois sillä taputeltu. mielummin kuolisin yksin kuin olisin jonkun teemu keskisarja tasoisen uusavuttoman miehen kotiemäntä. varmaa as chronically online gen z kolmannen aallon feministinä mun on helppo täs huudella anakronistisesti jostain sellaisesta, mitä 2000-luvun lopulla oleva nainen ei olisi voinut osata edes vaatia.