lähde

kun ekaa kertaa näin tän artikkelin niin mä vaan nauroin tälle. komediallisuus tuli useista ristiriitaisista kontrasteista tämän artikkelin ja sit tämän artikkelin inspiroiman stora enson raakkujen päälleajon kanssa. ensinäkin se että näkee jonkun nykyään uhanalaisen eläimen jäännöksiä kauniisti kirjailtuna samalla kun tietää että kuinka monta miljoonaa euroa stora enson kuljettaja joutuu nyt maksamaan päälleajetuista raakuista, samal kun joku karjalainen köyhä kalastaja on keräillyt noita helmiä nälkäpalkalla, niin se tuntuu rahallisen arvon ja itseisarvon ironiselta tragedialta. törmäykseltä. köyhä karjalainen kalastaja yrittää kerätä helmiä säkki täynnä pennittömyyden painoa, ja samalla stora enson kuljettaja paahtaa täyttä vauhtia yli miljoonien eurojen arvoisen raakkureservaatin. venäläinen maaorjuus, suomalainen erityinen luontosuhde. toiseksi, se raakkujen päältä ajanut henkilö pyysi päälleajoa estänyttä tutkijaa näyttämään tissejä ja se persvakomiehen oksettava paviaanimainen, mätä lihallinen munapierumainen himo ei nyt oikein istu tämän ortodoksisen kristillissiveellisen pyhyyden eetoksen kanssa joista nuo helmet pakonomaisesti saa kaikessa groteskiudessaan muistuttamaan. katsot utuista haalistunutta mitran jeesusta, ajan haalistama muisto menneestä loistosta, sortavalan yli sadan vuoden takaisesta loistosta, raakun helmiä. eikä jumalan armolahjasta mitran oikeauskoiset kaunistajat olisi voineet kuvitella assosioituneensa tähän.