Liitteet:
Lännen ortodoksit (Länsi-Eurooppa ja Amerikka)
Venäjän kirkon historia
Vertaile uskontoa näiden maiden välillä: Venäjä, Balkanin maat, Itä-Eurooppa ja Amerikka. Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja?
Uskonnollinen oppi, jumalanpalvelukset ja ikonit ovat yhteneväisiä kaikissa näissä kirkoissa. Tietysti kirkossa voi olla jotain kansallisia eroavaisuuksia jotka näkyvät paikallisessa kulttuurissa, kuten Suomen ortodoksisen kirkon karjalaiset käspaikat joita ei takuulla näe amerikkalaisessa ortodoksikirkossa, mutta muuten kaikki on aika samaa.
Vaikka amerikkalaiset ortodoksit ovat tuottaneet huomattavaa kontribuutiota ortodoksiseen maailmaan panostamalla itäisen teologian tutkimukseen ja ovat täten aika vaikutusvaltaisia, niin he ovat silti vähemmistöyhteisö. Ortodoksisuuden keskuksissa Venäjällä, Balkaneissa ja Itä-Euroopassa enemmistö ihmisistä tunnustaa ortodoksisuutta.
Ero amerikkalaisessa ortodoksiyhteisössä verrattuna muihin mainittuihin ortodoksisiin yhteisöihin on se, että seurakunnan jäseniä tulee monista etnisistä taustoista. Venäjällä, Balkanin maissa ja Itä-Euroopassa seurakuntien jäsenet ovat suht homogeenisiä.
Yhdysvaltojen ortodoksiyhteisössä on emigranttien ja kreikkalaisten siirtolaisten jälkeläisten lisäksi myös sellaisistakin taustoista tulevia ihmisiä, jotka eivät ole historiallisesti ortodoksisista maista tulleita siirtolaisia. Esimerkiksi monet appalakeista tulleet etelävaltioiden skottilais-irlantilaistaustaiset amerikkalaiset kääntyivät ortodoksisuuteen vapaaehtoisesti ortodoksien saavuttua alueelle (engl. appalachian orthodox). He olivat alunperin baptisteja, presbyteereja, episkopaaleja, metodisteja ja muita protestantteja.
Venäjän, Balkanin ja Itä-Euroopan ortodoksikirkot ovat olleet pitkään sidoksissa kansalliseen identiteettiin ja valtiokehitykseen. Tämä on selvää etenkin Balkaneiden ja Itä-Euroopan tapauksessa. Kreikkalaiset ottomaanien vallan aikana olivat pyrkineet välttämään turkkilaisten harjoittamaa assimilaatiota pitämällä ortodoksisuutta yllä. Kun puhutaan esimerkiksi serbialaisista, kroatialaisista ja bosnialaisista, ei heillä ole etnisyyden ja kielen osalta melkein mitään eroa, joten se heidän etninen eroavaisuutensa tulee pelkästään uskonnosta. Serbialaiset ovat ortodokseja, kroatialaiset katolilaisia ja bosnialaiset muslimeja. Siksi serbialaisuus ja ortodoksisuus menevät käsi kädessä.
Kirkon valta on suurinta Venäjällä. Venäjällä de facto kirkkoa ja valtiota ei olla erotettu toisistaan, vaan valtio saa siunauksensa kirkolta ja kirkko saa vahvempaa asemaa valtion ideologisen koneiston äänitorvena. Balkanin maissa, esimerkiksi Kreikassa, kirkko on erotettu valtiosta, mutta sillä on siltikin paljon vaikutusvaltaa kansallisen ja kulttuurisen identiteetin säilyttäjänä Ottomaanien ajoilta, joten sen takia kirkkoa arvostetaan. Itä-Euroopan maissa kirkon valta on sidoksissa siihen, että haluttiin irtaantua Neuvostoliitosta myös henkisellä tasolla ja ammentaa sitä kulttuuria jota oli ennen Neuvostoliittoon liittämistä. Ukrainassa tämä näkyy myös siten, että Venäjän ja Ukrainan välisen sodan aikana ukrainalaiset perustivat kirkon joka irtaantui Moskovan patriarkaatista ja liittyi Konstantinopolin patriarkaattiin. Sen myötä ukrainalaismieliset ukrainalaiset liittyivät Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudessa olevaan kirkkoon ja venäläismieliset ukrainalaiset jäivät Moskovan patriarkaatin alaiseen kirkkoon. Amerikan ortodokseilla ei ole juuri mitään vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa. Amerikkalaiset ortodoksit ovat vaikutusvaltaisia vain ortodoksisessa maailmassa huippulaatuisen teologisen tutkimuksen myötä, mutta Yhdysvalloissa itsessään ortodoksiset kirkot toimivat pikemminkin vähemmistökirkkoina, jotka tarjoavat hengellisen yhteisön maahanmuuttajille ja käännynnäisille ja tarjoavat sivistystä kaikille kirkkohistoriasta kiinnostuneille eri kirkkokunnista tuleville amerikkalaisille teologeille. Voi olla että tähän saattaa tulla muutosta, sillä olen huomannut sellaisen trendin, että ihan jäätävä määrä protestanttisista taustoista tulevia amerikkalaisia nuoria aikuisia kääntyy ortodoksisuuteen kun he ovat lukeneet kirkkohistoriaa ja kaipaneet kristinuskon juurille palaamista. Saa nähdä.
Palveluskielet eroavat toisistaan. Venäjän kirkoissa käytetään pääosin kirkkoslaavia, vaikka muutamia venäjänkielisiäkin palveluksia saatetaan järjestää. Balkaneissa kielet ovat omalla kansallisella kielellä. Itä-Euroopassa vaihtelee kirkkoslaavin käytön ja kansallisen kielen käytössä, mutta etenkin Ukrainan kirkossa sodan myötä ei haluta käyttää kirkkoslaavia tai venäjää vaan pyritään käyttämään ukrainaa. Amerikassa liturginen kieli riippuu seurakuntien jäsenien demografeista. Jos amerikkalaisessa ortodoksisessa seurakunnassa on paljon kolmannen sukupolven maahanmuuttajia ja amerikkalaisia käänynnäisiä, liturginen kieli on todennäköisemmin englanti. Jos taas on enemmän ensimmäisen polven maahanmuuttajia ja vähän käänynnäisiä, liturginen kieli on sama kieli mitä jäsenet puhuvat äidinkielenään tai kirkkoslaavia.
Eri kirkkojen konservatiivisuus ja liberaalius vaihtelee. Venäjän ja Itä-Euroopan kirkot ovat kaikista konservatiivisimpia mitä tulee perhearvoihin, sukupuolirooleihin, seksuaalivähemmistöihin ja seksuaalietiikkaan. Balkanissa esimerkiksi Serbian ortodoksinen kirkko on kutakuinkin samoilla linjoilla Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, mutta Kreikan ortodoksinen kirkko on avoimempi modernille teologiselle keskustelulle ja ajattelulle. Kreikalla ja Venäjällä on suhteellisen jännittyneet välit, koska kirkoilla on eri käsitykset demokratiasta. Kreikka on demokratian koti ja pysynyt hyvin sellaisena, Venäjä taas puolestaan on aina koko olemassaolonsa aikana ollut aika autoritäärinen valtio ja Venäjän kirkko on ollut aina erottamaton osa Venäjän valtiota, niin ymmärrettävästi Kreikka ei oikein pidä Venäjän kirkon osallisuutta Venäjän epädemokraattiseen kehitykseen. Amerikkalaiset ovat hieman vapaamielisempia ja suhtautuvat länsimaalaisiin yhteiskunnallisiin arvoihin positiivisesti. Amerikkalaiset ovat myös hyvin paradoksaalisia ortodokseina, sillä he uskovat kirkon ja sekulaarin maailman rinnakkaiseloon. Yleensä perinteiseen ortodoksiseen ajatteluun on kuulunut ajatus siitä että jokaisen ortodoksin pitäisi irtaantua maailmasta keskittymällä kilvoitukseen, koska maailmassa on kaikenlaista moraalista rappiota ja huonoja vaikutteita jotka houkuttelevat syntiin, mutta amerikkalaiset ortodoksit pistävät tämän päälaelleen ja uskovat että maailma voi muuttua. Uskon kuitenkin että tämä johtuu amerikkalaisten ortodoksien hyvästä kulttuurilukutaidosta, he tiedostavat että ihminen voi arvostaa ortodoksisuutta, samalla kun arvostaa ympäröiviä vieraita vaikutteita ja kulttuureja.
Miksi pyhittää pyhä Sergei Radonezilainen on tärkeimpiä venäläisiä kansallisia pyhiä?
Pyhä Sergei Radonezilainen uudisti venäläisiä luostarisääntöjä painottamalla sitä, että munkkien pitäisi elättää itse itsensä, luostareiden olla mahdollisimman omavaraisia ja tekemällä luostareista avoimempia hengellisiä keskuksia. Hän myös opetti talonpojille parempia viljelytapoja. Aiemmin luostareihin ei saanut mennä ketkään muut kuin munkit ja nunnat, maallikoilta oli pääsy kielletty. Hän ajatteli että luostareiden pitäisi tarjota opetusta ja tekemistä maallikoille, jotta he voisivat kilvoitella munkkien ja nunnien rinnalla. Siten monet eivät vieraantuisi ortodoksisuudesta.
Hän perusti myös Pyhän Kolminaisuuden luostarin. Tämä luostari on tuonut venäläisten keskuuteen kansallisen ja uskonnollisen heräämisen. Nykypäivänä Pyhän Kolminaisuuden luostari on koko Venäjän suurin luostari.
Pyhä Sergei Radonezilainen ei ottanut sen suuremmin osaa venäläiseen politiikkaan, mutta hän sai aikaan rauhan kannustamalla keskenään taistelevia venäläisiä feodaalivaltioita liittoutumaan keskenään osaksi Moskovaa, jotta he pystyisivät puolustautumaan paremmin tataareja ja mongooleja vastaan. Tämän myötä kehittyi yhtenäinen Venäjän valtio.
Mitä tarkoitaa autokefaalinen kirkko?
Autokefaalinen kirkko tarkoittaa ortodoksista paikalliskirkkoa, joka päättää itse asioistaan eikä ole minkään patriarkaatin alaisuudessa.
Autokefaalisia kirkkoja ovat:
Niin sanotut vanhat patriarkaatit:
Rooma
Konstantinopoli
Aleksandria
Antiokia
Jerusalem
Niin sanotut uudet patriarkaatit:
Venäjä/Moskova (1448, Konstantinopoli)
Romania (1865, Konstantinopoli)
Georgia (Venäjä, 1811)
Serbia (1832, Konstatinopoli)
Bulgaria (1872, Konstantinopoli)
Muut autokefaliset paikalliskirkot (kirkon päämiehenä arkkipiispa):
Kypros (v. 431, kolmas ekumeeninen kirkolliskokous)
Kreikka (1833, Konstantinopoli)
Puola (1924, Konstatinopoli)
Albania (1922, Konstatinopoli)
Tsekki ja Slovakia (1951, Moskova ja 1998, Konstatinopoli)
Amerikka ja Kanada (1970, Venäjä, useat paikalliskirkot eivät ole tunnustaneet tätä eroa)
Ukraina (2019, Venäjä, Konstantinopolin patriarkaatti antoi autokefalian jota Moskovan patriarkaatti ei tunnusta)
Mikä on Itä-Euroopan suurin ortodoksinen paikalliskirkko?
Venäjän ortodoksinen kirkko. Se on myös koko maailman suurin ortodoksinen kirkko. Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluu joka kolmas ortodoksi.
Lähteet:
1. https://orthochristian.com/97609.html
2. https://orthochristian.com/97662.html
3. https://orthodoxappalachia.com/
4. https://www.kotimaa.fi/asiantuntija-suomen-ortodoksinen-kirkko-historiallisen-muutoksen-edessa/
5. https://www.ortodoksi.net/index.php/Autokefalia